Cannabis sativa -lajikkeen valitseminen
Heti alkuun on hyvä huomata, että kasvitieteessä ja siten myös kannabiksen kasvatuksessa laji ja lajike tarkoittavat eri asioita, vaikka niitä usein käytetäänkin synonyymeinä. Laji on yläkategoria, joka pitää sisällään useita saman lajin lajikkeita. Cannabis Sativalla on kolme eri lajia: cannabis sativa, cannabis indica ja cannabis ruderalis. Näillä kaikilla lajeilla on erityisiä lajikkeita, kuten Purple Haze (cannabis sativa) tai Northern Lights (cannabis indica).
Erilaisilla kannabislajeilla väitetään olevan erilaisia psykoaktiivisia vaikutuksia, mutta nykytiedon valossa tämä ei pidä paikkaansa. Kannabislajikkeet ovat kasvitieteellinen keino erotella erilaisia kasveja toisistaan, ja eri lajien määrittely perustuu enemmän kasvin rakenteeseen kuin sen psykoaktiivisiin vaikutuksiin.
Varsinaisesti marihuanan psykoaktiivisiin ominaisuuksiin vaikuttaa se, kuinka paljon erilaisia psykoaktiivisia aineita kyseisessä kasvissa on. Kannabiksessa on lukuisia erilaisia kannabinoideja ja terpeenejä, joilla on yksin tai yhdessä psykoaktiivisia vaikutuksia. Kannabinoidien ja terpeenien määrä kasvissa riippuu, paitsi lajikkeesta, myös kasvatusmetodeista ja niiden onnistumisesta.
Jos haluat kasvattaa kannabista kotona huomaamattomasti, mutta tyylikkäästi, perehdy suomalaisen KIVI Grown IKEA-kaappeihin mahtuviin kasvatusjärjestelmiin: https://kivigrow.fi/collections/huonekalujen-muunnokset
KANNABIKSEN KASVATUS: KANNABIKSEN ERI LAJIT
Kannabiksella on tosiaan kolme eri lajia: cannabis sativa, cannabis indica ja cannabis ruderalis. Kannabiksen eri lajien määrittely tulee kasvitieteestä, eikä se välttämättä kerro kasvattajalle juuri mitään lajien ominaisuuksista. Siksi on tärkeää perehtyä tarkemmin juuri käsillä olevan lajikkeen ominaisuuksiin lajin sijasta. Kasvattajan on myös tärkeä huomioida, että kasvatuksen onnistuminen on ehkä jopa tärkeimmässä osassa kannabiksen psykoaktiivisia ominaisuuksia.
Cannabis sativa
Cannabis sativa L. määriteltiin kasvitieteessä vuonna 1753 Carl Linnaeuksen toimesta. Lajin sukua kuvaava sana on cannabis ja “sativa” tulee latinan kielen sanasta “sativum”, eli suomeksi “viljelty”. Nimen lopussa oleva “L.” viittaa Linnaeuksen systeemiin.
Perinteisesti on ajateltu, että cannabis sativat ovat psykoaktiivisilta vaikutuksiltaan piristäviä, luovia ja laajentavat tajuntaa psykedeellisemmin kuin muut kannabiksen lajit. Nykytieteen valossa tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan tärkeämpää on kasvi- ja lajikekohtaiset erot kannabinoidien ja terpeenien määrissä.
Koska kannabislajin määrittely perustuu kasvitieteeseen, määritelmä liittyy kasvin rakenteeseen eikä sen psykoaktiivisiin ominaisuuksiin. Cannabis sativa on rakenteeltaan korkea, kapea ja sillä on ohuet lehdet.
Alun perin cannabis sativa kasvoi kosteissa ja lämpimissä olosuhteissa, eikä sillä ollut luonnossa kiire saada kukintojaan valmiiksi ennen syksyä. Siksi nykyään kotikasvatettavien cannabis sativoiden kasvukaudet ovat pidempiä kuin lajitovereilla. Kotikasvatuksessa cannabis sativan kasvuprosessi idätyksestä sadonkorjuuseen vie noin 10-15 viikkoa.
Cannabis Indica
Cannabis indican määritteli vuonna 1785 Jean-Baptiste Lamarck. Määritelmä perustui Lamarckin Intiasta keräämiin cannabis kasveihin, jotka olivat muodoltaan matalampia, leveämpiä, oksat tiheämmässä ja leveämmät lehdet. Luonnontilassa näissä oli korkeampia THC-tasoja, mikä teki niistä päihdyttävämpiä.
Nykyään kannabista on jalostettu ja risteytetty niin paljon, että laji ei enää kerro päihdyttävyyden tasosta. Olennaisempaa on lajikekohtaiset ja kasvikohtaiset erot. Kannabiksen kasvuolosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi samankin lajikkeen aiheuttamiin tuntemuksiin.
Silti monet pitävät vielä kiinni vanhasta jaottelusta, jonka mukaan cannabis indican vaikutukset olisivat rauhoittavia, rentouttavia ja antaisivat miellyttävän kehon päihtymistilan, mutta eivät olisi yhtä psykedeelisiä kuin sativat, vaikka nykytiede ei tue tätä näkemystä.
Kannabiksen hybridilajikkeet
Nykyään monet käytössä olevat lajikkeet ovat risteytyksiä cannabis sativan ja/tai cannabis indican ja/tai cannabis ruderaliksen välillä. Tämä johtuu osittain siitä, että “alkuperäisiä” kannabislajikkeita voi olla vaikea saada haltuunsa, ja kannabis-teollisuus on keskittynyt hybridilajikkeisiin, joista on voitu jalostaa halutunlaisia.
Ruderalista käytetään risteytyksissä erityisesti siksi, että jalostettuun kasviin saataisiin ruderaliksen “auto-flower” ominaisuus. Ruderaliksesta periytyy usein nopeammat kasvukaudet ja pienempi koko. Risteyttämällä on myös pystytty lisäämään merkittävästi THC- ja CBD-tasoja suhteessa luonnossa kasvavaan kannabikseen, sekä luomaan feminisoituja siemeniä. Feminisoidut siemenet ovat kasvattajalle hyödyllisiä, koska niistä kasvaa aina naaraspuolisia kasveja, jotka tuottavat satoisia kukintoja.
Cannabis Ruderalis
Cannabis ruderalis on kannabislaji, joka luonnossa kasvaa Venäjällä ja Itä-Euroopassa. Tämä kannabislaji määriteltiin vasta suhteellisen myöhään, vuonna 1924, venäläisen kasvitieteilijän D. E. Janischewskyn toimesta. Kasvitieteellisissä piireissä on erimielisyyttä siitä, onko ruderalis oma lajinsa vai kenties cannabis sativan alalaji.
Sana ruderalis tulee latinan kielen sanasta “rudera”, eli “kivimurska”. Ruderal-kasvit ovatkin sellaisia kasveja, jotka kasvavat huonoissa olosuhteissa, “kuin kivimurskan keskeltä”. Ruderal kannabis saavuttaa kukintovaiheen paljon lajitovereitaan nopeammin ja kasvaa niitä paljon lyhyemmäksi. Ruderalis kannabiksessa on luonnontilassa enemmän CBD:tä ja vähemmän THC:tä kuin lajitovereillaan.
Cannabis ruderaliksella on joutunut sopeutumaan karuihin olosuhteisiin, joten sillä on erityisominaisuus, jota lajitovereilla ei ole. Ruderalis nimittäin aloittaa kukkimisvaiheen riippumatta valosyklistä, toisin kuin cannabis sativa ja indica. Ruderalis aloittaa automaattisesti kukintovaiheen ollessaan valmis siihen, yleensä 5-7 viikon aikana, sopeutuen lyhyeen kasvukauteen.
Cannabis ruderalis on kasvattajien kannalta erityisen kiinnostava juuri tämän ominaisuuden takia. Automaattista kukkimisvaiheeseen siirtymistä kuvataan usein englannin kielen termillä auto-flowering, joka voi ollakin monelle tuttu siemenpakettien kyljistä. Harva kuitenkaan kasvattaa suoraan cannabis ruderalisia, vaan ruderalis usein risteytetään muiden kannabislajien kanssa, jotta niistä saadaan kummankin hyvät ominaisuudet: auto-flowering & korkea THC-taso.
Hamppu ja FINOLA Cannabis
Hamppu sanana viittaa hyötykannabislajikkeisiin, eli sellaisiin lajikkeisiin, joissa ei ole juurikaan psykoaktiivisia ominaisuuksia, mutta niitä voidaan silti käyttää esimerkiksi ruokana tai materiaalina esimerkiksi tekstiileissä ja köysissä.
FINOLA-cannabis tai ihan vaan kotoisasti FINOLA-hamppu on Suomessa jalostettu hyötykannabislajike. FINOLA-hamppua viljellään ensisijaisesti siementuotannon vuoksi. Siemensato vaihtelee vuotuisten olosuhteiden mukaan, yleensä se on noin 600-900 kg/ha. Siemenestä saadaan kylmäpuristettua terveellistä öljyä (35% siemenen painosta), joka sisältää runsaasti omega-3- ja omega-6-rasvahappoja.
KANNABIKSEN PSYKOAKTIIVISET AINEET
Budin kolme tärkeintä psykoaktiivista ainetta ovat THC (delta-9-tetrahydrokannabinol), CBD (kannabidioli) ja CBN (kannabinoli). Kannabiksesta löytyy myös useita kymmeniä muitakin kannabinoideja, joiden psykoaktiivisista ominaisuuksista ei ole varmaa tietoa. Näiden kannabinoidien ei ole huomattu yksittäin vaikuttavan psykoaktiivisesti, mutta niillä on spekuloitu olevan vaikutusta yhdessä muiden kannabinoidien kanssa. Kannabinoidien yhteisvaikutuksista on huomattu esimerkiksi, että CBD ja CBN vahvistavat THC:n kipua lievittäviä vaikutuksia ja vähentävät joitain THC:n psykoaktiivisia vaikutuksia.
Kannabiksen kasvattaminen kotona: THC
Kun kasvatat budia, haluat kiinnittää huomiota THC-arvoihin. THC, eli delta-1-tetrahydrokannabinoli (delta-1-THC), toiselta nimeltään delta-9-tetrahydrokannabinoli, tai vain lyhyesti delta-9-THC, on kannabiksen vahvin psykoaktiivinen aine ja tärkeässä osassa monien vapaa-ajan marihuanan kuluttajien haluamaa vaikutusta. Toisaalta, monet myös haluavat välttää varsinaista päihtymistilaa, mutta saada silti kannabiksien hyötyjä, jolloin on tärkeää valita lajike vähäisellä THC:tä.
THC voi hajota korkeiden lämpötilojen, valon, ilman tai happojen vaikutuksesta. Huoneenlämmössä THC
pääasiallinen hajoamistuote on hapettumisen kautta muodostunut kannabinoli (CBN). Mikäli säilöt kannabista ja haluat pitää korkeat THC-tasot, niin silloin marijuana kannattaa säilyttää pimeässä ja kylmässä vakuumipakattuna. Tai ihan vaan pakkasessa parissa minigripissä.
Vaikka usein puhutaan kannabiksen THC-pitoisuuksista, niin jos ollaan kirjaimellisia, niin cannabis sativassa tai indicassa ei ole yhtään puhdasta THC:tä. Päihteenä käytettävässä marihuanassa on THC:n sijaan tetrahydrokannabinolihappoa, jota kuumentaessa syntyy puhdasta THC:tä. Jos kannabista ei ole lämpökäsitelty, siinä ei ole THC:tä, eikä se aiheuta päihtymistilaa.
Kannabiksen kasvattaminen kotona: CBD
Kannabidioli eli CBD on kannabiksessa esiintyvä psykoaktiivinen yhdiste, mutta toisin kuin THC, CBD on antipsykoottinen. CBD ei aiheuta päihtymistilaa, mutta sillä on todettu olevan terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia.
Tutkimuksissa on huomattu CBD:n olevan neuroprotektiivinen tutkimuksessa käytettyille pienille porsaille. Eli CBD suojaa pienten porsaiden hermosoluja. Aineiden neuroprotektiivisuutta ei pystytä tutkimaan ihmisellä, koska tutkimukset olisivat tutkimushenkilölle liian vaarallisia ja vahingollisia. On kuitenkin tutkimustietoa, joka viittaisi siihen, että CBD:stä olisi ihmisille hyötyä MS- ja Parkinsonin tautien hoidossa. Syynä tähän voisi olla juuri CBD:n neuroprotektiiviset ominaisuudet.
CBD:n terveysvaikutuksista on kuitenkin suhteellisen vähän tutkimustietoa, eikä monia asioita voida sanoa varmasti. Tällä hetkellä CBD:tä kuitenkin hoidetaan myös esimerkiksi ahdistusta, pahoinvointia (esimerkiksi syöpäpotilailla), kroonista kipua ja glaukoomaa.
Koska CBD on antipsykoottinen, se vähentää THC:n psykoaktiivisia vaikutuksia. Marihuanassa hyvin olennaista onkin paitsi THC:n ja CBD:n määrät, niin myös näiden kahden suhde toisiinsa. Vaikka kasvissa olisi korkeat THC-määrät, niin suuret CBD-määrät voivat silti pitää marihuanan päihdyttävän vaikutuksen kurissa.
Koska CBD-tuotteet alkavat olla useissa osissa maailmaa laillisia, löytyy markkinoilta todella laaja valikoima erilaisia tuotteita. Näiden suhteen on hyvä huomata, että koskaan ei tiedä mitä saa. Yhden tutkimuksen mukaan 26% tuotteista sisälsi vähemmän CBD:tä kuin paketissa oli ilmoitettu, ja 42% taas sisälsi enemmän CBD:tä kuin paketissa ilmoitettiin. Mutta tämä alkaa mennä jo sivuraiteille kasvattamisesta!
KANNABISLAJIKKEET
Edellisissä kappaleissa olemme taustoittaneet, että kannabislajikkeet ovat kasvitieteellisiä termejä, ja että kannabiksen psykoaktiiviset vaikutukset liittyvät kannabinoideihin ja terpeeneihin. Kasvatusolosuhteilla ja -metodeilla on paljon merkitystä kannabinoidi- ja terpeeni-tasoihin, mutta niin on myös kannabiksen lajikkeella.
Kannabislajikkeita luokitellaan usein kannabiksen eri lajien mukaan, mutta usein kasvattajalle on hyödyllisempää käyttää jotain muuta tapaa luokitella ja kategorisoida eri lajikkeita. Mikäli olet kiinnostunut lajikkeiden psykoaktiivisista ominaisuuksista, niin luokittelu kannattaa tehdä psykoaktiivisten aineiden määrän mukaan.
Kannabislajikkeet: erilaiset kemotyypit (cannabis’ chemotypes)
Kannabislajikkeita voidaan lajitella niiden kemiallisten ominaisuuksien, eli kemotyyppien (chemotype) mukaan. Kemotyyppi jaottelun (chemotype classification) tarkoituksena on kertoa, että missä suhteessa kyseisessä kannabislajikkeessa on THC:tä ja CBD:tä.
Kemotyyppi 1 -kategorian lajikkeissa on merkittävästi enemmän THC:tä kuin CBD:tä. Näissä lajikkeissa THC:n suhde CBD:hen on vähintään 5:1, mutta voi olla myös satakertainen. Tämän kategorian lajikkeet aiheuttavat vahvimman päihtymistilan korkean THC-pitoisuuden takia. Tajunnantila voi vaikuttaa hyvin psykedeelistä ja/tai sohvalta ei pysty nousemaan.
Kemotyyppi 2 -kategorian lajikkeissa on lähes sama määrä THC:tä ja CBD:tä. Tämän kategorian lajikkeissa voi olla nelinkertainen määrä THC:tä suhteessa CBD:hen. Tai päinvastoin. Mutta mikäli CBD:tä on enemmän kuin nelinkertainen määrä, niin lajike määritellään kemotyyppi kolmeen. Kemotyyppi 2 on hyvin yleinen eri lajikkeiden keskuudessa.
Kemotyyppi 3 -kategorian lajikkeissa on merkittävästi enemmän CBD:tä kuin THC:tä, mutta vähintään nelinkertainen määrä. Joillain lajikkeilla on jopa 25 kertaa enemmän CBD:tä kuin THC:tä. Kemotyyppi 3:n lajikkeet ovat usein lääkinnällisiä kannabislajikkeita, niiden korkean CBD pitoisuuden takia, eivätkä ne päihdytä.
On myös ehdotettu kemotyyppejä 4 & 5, mutta nämä eivät ole vakiintuneet. Kemotyyppi 4:n lajikkeissa vallitseva kannabinoidi olisi CBG, jonka uskotaan auttavan krooniseen kipuun, tulehduksiin tai stressiin, esimerkiksi. Kemotyyppi viideksi on ehdotettu lajikkeita, joista ei pysty tunnistamaan yhtään kannabinoideja.
Muita tapoja jaotella erilaisia kannabislajikkeita
Eri lajit on yleisin tapa jaotella kannabislajikkeita, mutta tämä usein kertoo enemmän kasvin rakenteesta kuin sen psykoaktiivisista vaikutuksista. Eri kemotyypit (chemotypes) taas on jaottelu, joka kertoo kemiallisesta koostumuksesta ja siten myös lajikkeen psykoaktiivisista vaikutuksista. Mutta sinulle kasvattajana jokin muu ominaisuus voi olla tärkeämpi. Kasvattaja voi haluta oikeata lajiketta valitessaan verrata esimerkiksi seuraavia ominaisuuksia:
Kasvin koko Kasvin elinkaaren pituus Sadon määrä Maku / aromit (flavonoidit) Auto-flower -ominaisuudet Psykoaktiivisten aineiden määrä, eli kuinka “potenttia” kasvi on. (kemotyyppijaottelussa keskitytään lähinnä psykoaktiivisten aineiden suhteisiin toisiinsa).
Kasvattajana sinun tulee valita mitkä ominaisuudet ovat sinulle tärkeimmät, ja tutkia eri lajikkeita siitä näkökulmasta. Paikallinen siemenkauppiaasi voi auttaa, kunhan tiedät mitä haluat.
Yhteenvetona kannabislajikkeen valitsemisesta.
Kannabiksella on kolme eri lajia: cannabis sativa, cannabis indica ja cannabis ruderalis. On tärkeää huomata, että kasvitieteessä laji ja lajike tarkoittavat eri asioita. Lajike on lajin alalaji, ja kannabiksen tapauksessa kolme eri lajia pitävät sisällään satoja lajikkeita, kuten esimerkiksi Purple Haze (cannabis sativa) tai Northern Lights (cannabis indica).
Perinteisesti on ajateltu, että eri lajeilla olisi erilaisia psykoaktiivisia ominaisuuksia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Kasvitieteelliset lajimääritelmät kertovat enemmän kasvin rakenteesta kuin psykoaktiivisista ominaisuuksista. Kannabiksen psykoaktiivisista ominaisuoksista kertoo paremmin kemotyyppi luokittelu (chemotype classification). Kemotyyppi luokittelu kertoo THC:n ja CBD:n suhteen toisiinsa.
THC on kannabiksen pääasiallinen päihdyttävä psykoaktiivinen aine ja CBD on kannabiksen pääasiallinen lääkinnällinen aine. CBD tasoittaa THC:n vaikutuksia silloin kuin niitä löytyy samasta lajikkeesta. Ainoastaan CBD:tä sisältävät lajikeet ovat usein lääkinnällisiä.